Casa
Milá on julistettu UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1984.
Nykyisin
Casa Milàa pidetään modernin arkkitehtuurin merkkiteoksena, mutta
aikalaiset pitivät taloa poikkeuksellisen rumana ja pilailivat sen
kustannuksella. He muun muassa antoivat talolle halventavan
kutsumanimen "La Pedrera" (kivilouhos). Kaupunki yritti
lopettaa rakentamisen muutaman kerran koska monta rakenneosaa ylitti
lailliset rajat. Gaudi ei välittänyt päätöksistä vaan jatkoi
työtään.
Talon
omistaa nykyään Fundació Catalunya-La Pedrera.
Viiden
minuutin kävelymatka etelään Casa Milasta on Casa
Batllo.
Yksi Gaudin rohkeimmista kuvioista, tämä silmiinpistävä rakenne
koristaa värikkäitä keraamisia laattoja ja lasimaalauksia.
Casa
Batlló
on Antoni Gaudín ja Josep Maria Jujolin suunnittelema talo
Barcelonan Eixamplen kaupunginosassa. Tämä historiallinen rakennus on rakennettu vuonna 1877 ja julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2005. Josep Batllón ostettua talon 1903 antoi hän täydet valtuudet Gaudílle suunnitella ja rakentaa talo uusiksi. Gaudí muuttikin koko julkisivun ja muutti sisäseiniä jonka ansiosta voitiin rakentaa kaksi valokuilua taloon.
Talo suunniteltiin alun perin hyvätuloiselle perheelle, ja se rakennettiin leveälle puistokadulle Barcelonan tyylikkääseen osaan. Rakennusta kutsutaan joskus nimellä Casa dels ossos (Luutalo), mikä johtuu sen orgaanisista, luurankoa muistuttavista muodoista. Julkisivu on koristeltu värikkäin mosaiikein, ja rakennuksen katto on kuin lohikäärmeen piikikäs harja. Erään teorian mukaan talon muotokieli symboloikin Katalonian suojeluspyhimyksen Pyhän Yrjön miekkaa, joka lävistää lohikäärmeen selän. Katto muistuttaa lohikäärmeen selkää ja parvekkeet edustavat sen uhrien pääkalloja.
Legenda kertoo, että kauan sitten Montblancissa (Tarragona) hirvittävä lohikäärme, joka kykeni myrkyttämään ilmaa ja tappamaan hengellään, oli pelästyttänyt kaupungin asukkaita. Asukkaat, jotka pelkäsivät lohikäärmeen tuhoja ja pahoja töitä, päättivät rauhoittaa häntä syöttämällä hänelle yhden henkilön päivässä, joka valittiin sattumanvaraisesti. Useiden päivien jälkeen prinsessa oli epäonninen.
Kun prinsessa lähti kotiinsa ja ajoi kohti lohikäärmettä, herrasmies nimeltä Sant Jordi, joka pukeutui loistavaan panssariin, ratsasti valkoisen hevosen kanssa, ryhtyi pelastamaan häntä. Sant Jordi nosti miekkansa ja puukotti lohikäärmettä vapauttamalla prinsessan ja kansalaiset lohikäärmeestä.
Lohikäärmeen verestä ruusupuihin kasvoi punaisimpia ruusuja, joita oli koskaan nähty. Sant Jordi poimi ruusun ja tarjosi sen prinsessalle.
Legenda on ollut inspiraation lähde monille taiteilijoille. Antoni Gaudí toteutti legenda San Jordin Casa Batllón arkkitehtuurissa, jotta vuosien varrella tämä legenda jatkuisi.
23 huhtikuuta vietetään tämän kunniaksi San Jordi päivää ja kaupungit koristellaan verenpunaisilla ruusuilla.
Vuodesta 1984 alkaen talo on ollut osa Unescon maailmanperintöluetteloa.Paseo de Gràcia, 43
Talo suunniteltiin alun perin hyvätuloiselle perheelle, ja se rakennettiin leveälle puistokadulle Barcelonan tyylikkääseen osaan. Rakennusta kutsutaan joskus nimellä Casa dels ossos (Luutalo), mikä johtuu sen orgaanisista, luurankoa muistuttavista muodoista. Julkisivu on koristeltu värikkäin mosaiikein, ja rakennuksen katto on kuin lohikäärmeen piikikäs harja. Erään teorian mukaan talon muotokieli symboloikin Katalonian suojeluspyhimyksen Pyhän Yrjön miekkaa, joka lävistää lohikäärmeen selän. Katto muistuttaa lohikäärmeen selkää ja parvekkeet edustavat sen uhrien pääkalloja.
Legenda kertoo, että kauan sitten Montblancissa (Tarragona) hirvittävä lohikäärme, joka kykeni myrkyttämään ilmaa ja tappamaan hengellään, oli pelästyttänyt kaupungin asukkaita. Asukkaat, jotka pelkäsivät lohikäärmeen tuhoja ja pahoja töitä, päättivät rauhoittaa häntä syöttämällä hänelle yhden henkilön päivässä, joka valittiin sattumanvaraisesti. Useiden päivien jälkeen prinsessa oli epäonninen.
Kun prinsessa lähti kotiinsa ja ajoi kohti lohikäärmettä, herrasmies nimeltä Sant Jordi, joka pukeutui loistavaan panssariin, ratsasti valkoisen hevosen kanssa, ryhtyi pelastamaan häntä. Sant Jordi nosti miekkansa ja puukotti lohikäärmettä vapauttamalla prinsessan ja kansalaiset lohikäärmeestä.
Lohikäärmeen verestä ruusupuihin kasvoi punaisimpia ruusuja, joita oli koskaan nähty. Sant Jordi poimi ruusun ja tarjosi sen prinsessalle.
Legenda on ollut inspiraation lähde monille taiteilijoille. Antoni Gaudí toteutti legenda San Jordin Casa Batllón arkkitehtuurissa, jotta vuosien varrella tämä legenda jatkuisi.
23 huhtikuuta vietetään tämän kunniaksi San Jordi päivää ja kaupungit koristellaan verenpunaisilla ruusuilla.
Vuodesta 1984 alkaen talo on ollut osa Unescon maailmanperintöluetteloa.Paseo de Gràcia, 43
 |
| Casa Batlló jonka katto muistuttaa lohikäärmeen selkää |
 |
| Pylväät, jotka muistuttavat lohikäärmeen uhrien jäännöksiä |
 |
| Balcón de la Princesa. Tänne parvekkeelle sai mennä ja ottivat valokuvan jonka sai ostaa itselleen. Muut parvekkeet kuvaavat lohikäärmeen uhrien kalloja. |
 |
| Puuveistos portaan reunassa esittää lohikäärmeen häntää |
 |
| Takapihalle meno |
 |
| Talo takapihalta |
 |
| Valokuilu |
 |
| Krääsäkauppa |
 |
| Lisämaksusta (9€) pääsi katsomaan miltä asunto on näyttänyt kun se on ollut asuttu. |
 |
| Tähän 9€:n hintaan sisältyi myös valokuvan otto. Siellä oli vähän aikakauteen sopivia vaatteita joihin sai pukeutua ja muutakin rekvisiittaa löytyi. |
 |
| Espada de Sant Jordi, Sant Jordin miekka |
 |
| Lohikäärme |
