Nähtävyyksiä ja retkikohteita Espanjassa: Jerez de la Frontera

Jerez de la Frontera - Alcazar

Tämä oli sellainen päivä että olis voinut paremminkin mennä.

Olin suunnitellut kaikki niin tarkkaan ja sitten navi rupesi sekoilemaan kun yksi katu jolle se halusi mennä, oli suljettu. Siis olin parkkihalliin menossa. Löysin kadun reunasta hyvän paikan ja katsoin kartasta ettei keskustaan ollut pitkä matka. Se oli vaan siinä että ei saanut parkkeerata kuin kaksi tuntia. Ja se matka osoittautui kuitenkin aika pitkäksi. Menin kuitenkin katsomaan Alcàzariin ja se olikin mukava paikka, Siinä se aika kului katsellessa ja sitten olisi pitänyt mennä laittamaan lisää rahaa parkkiautomaattiin ja samaan aikaan mulla oli varattu aika Jerezin katedraaliin. Valitsin parkkiautomaatin koska en halunnut sakkoa. Nämä tällaiset etukäteis nettiliput ovat vihoviimeisiä kun ei koskaan voi etukäteen tietää sopiiko se aikatauluun. Etsin kuitenkin sen parkkihallin mutta se oli sitten jo myöhäistä kun kaikki nähtävyydet menee kiinni kahdelta. Eli saaliiksi täältä jäi vain yksi paikka. Ehkä joskus takaisin tänne suuremman saaliin toivossa!

Jerez de la Frontera on kaupunki Cádizin maakunnassa Andalusiassa Etelä-Espanjassa. Asukasluku on noin 213 000. Se sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Cádizinlahden rannikolta, noin 75 km Sevillasta etelään ja 30 km Cádizista.

Kaupunkia kutsutaan yleisesti yksinkertaisesti Jereziksi. Se on kiehtova paikka, jossa on monia maisemia ja luonnonsuojelualueita, ja se on ihanteellinen vierailulle joko lyhytaikaista oleskelua tai pitkää lomaa varten. Jerez on myös kuuluisa sherry viinin tuotannosta.1 850-luvun puolivälissä oli noin 500 bodegaa ja nykyään on jäljellä 18 sherrybodegaa.

Kaupungissa on säilynyt erittäin suuri romaniväestö, jolla on tärkeä rooli flamenco-perinteessä.
Foinikialaisten yli 3000 vuotta sitten perustama ja roomalaisten ja arabien miehittämä kaupunki on kuuluisa flamencon taiteen kehto, moottoripyöräilyn Grand Prix -festivaalista ja ennen kaikkea yhdestä alueen parhaista viineistä. Yhdessä monipuolisen tapaskulttuurin kanssa ne ilahduttavat hyviä makuja.
Hiljaisen kävelyn aikana historiallisen keskustan kaduilla löydät sen suuren arkkitehtonisen perinnön, jonka osittain muslimit ovat jättäneet, vaikka suurin osa nähtävyyksistä kuuluu takaisinvalloituksen ja Amerikan löytämisen jälkeiseen aikaan, jolloin kaupunki rikastui.

Alcàzar

Tämä 1100-luvulla kaupungin korkeimmalle paikalle rakennettu arabilinnoitus suojasi medinaa paksuilla, lähes 4 kilometriä pitkillä muureilla ja siitä on tullut yksi harvoista Almohad-arkkitehtuurin esimerkkejä jäljellä koko niemimaalla.
Kun olet nähnyt Octagonal-, Almohad- ja Ponce de León -tornit ulkopuolelta, kannattaa mennä sisään katsomaan elementtejä, jotka ovat säilyneet sen arabikaudelta, kuten kaupungin portti, moskeija, arabikylpylät, puutarhat, Patio de Armas, San Fernandon patio ja ennen kaikkea Villavicencion palatsi.

Villavicencion palatsi Jerez de la Fronterassa sijaitsee Jerez de la Fronteran Alcázarin monumentaalisessa kompleksissa .

Vuonna 1644 Felipe IV myönsi Lorenzo Fernández de Villavicenciolle Alcázarin kuvernöörin arvonimen. Tuolloin asema oli vapaa kaikesta sotilaallisesta vastuusta, mutta se merkitsi Alcázarin omistusta, joten Villavicencion perhe alkoi miehittää rakennusta.

Sitten alkoi sarja uudistuksia, jotka muuttivat paikkaa olennaisesti, joista tärkein oli suuren palatsin rakentaminen, jota tukee yksi islamilaista alkuperää olevista torneista. Se on 1700-luvun puolivälin teos ja upea esimerkki paikallisesta barokista. Pääovessa näkyy Castilla y Leónin vaakuna, sillä rakennus ei loppujen lopuksi koskaan lakannut kuulumasta kruunulle. Siksi linnoja ja leijonia ovat reunalistalla kuninkaallisen voiman symbolina.

Vuonna 1794 Carlos IV myönsi silloiselle vartijalle Lorenzo Fernández de Villavicenciolle San Lorenzo de Valhermoson herttuan arvonimen. Tämä oli palatsin suurimman loiston aikaa, jolloin jopa italialaisia oopperoita esitettiin puutarhoissa ja paikallisen aateliston parhaat osallistuivat unelmajuhliin.

Mutta pikkuhiljaa Fernández de Villavicencion perhe menetti voiman ja sen myötä palatsin loiston, kunnes 1900-luvun alussa herttuat päättivät hylätä sen ja myivät sen Salvador Díezille. Tämä teollinen viininvalmistaja suoritti joukon uudistuksia mukauttaakseen palatsin uuteen käyttötarkoitukseen, hotellikäyttöön, mutta projekti ei koskaan päässyt loppuun ja Don Salvadorin kuoltua rakennus suljettiin.

Mitä tulee palatsin jakoon, pohjakerroksessa oli työskentelyalueet ja muutama oleskelutila. Portaiden vasemmalla puolella on sisäänkäynnin ovi huoneeseen, joka tunnetaan nimellä "Hall of Arches", vaikka sitä ei olekaan. Syynä on se, että tässä paikassa oli kaksi kauniita holvikaarisia salia, joiden holvit romahtivat vuonna 1984. Tätä tilannetta hyödyntäen tehtiin arkeologisia kaivauksia, ja löydettiin vesialtaan vanhan Almohadin palatsin puutarhasta.

Toisessa kerroksessa, joka vastaa palatsin jaloa aluetta, löydämme tilavat ja hyvin valaistut huoneet, joista on kauniit näkymät Patio de Armasille ja Patio de San Fernandolle.

Kolmannessa kerroksessa on esillä vanha kunnan apteekki 1800-luvulta.

Tällä hetkellä palatsin saleissa järjestetään toimintaa, kuten näyttelyitä, konferensseja, kirjajulkistuksia ja muita aina kulttuurin maailmaan liittyviä tapahtumia.