Patio de Banderas Tälle aukiolle päädytään kun tullaan ulos Alcazaresin tutustumiskierrokselta. Aukion yhdessä nurkassa on pieni holviaukko josta pääsee sinne, missä aikoinaan sijaitsi yksi Sevillan juutalaiskortteleista ja joka nykyään muodostaa suurimman osan Santa Cruzin suositusta kaupunginosasta ja josta päästään seuraaviin kerrottuihin kohteisiin. Kuja kulkee talojen alta ja kun tulet taas ulkoilmaan niin melkein heti näet lähteen Fuente de la Calle Juderían. Lähellä on myös Plaza de Doña Elvira ja La Susona.
Kun kävelet Callejón del Agua-kadun loppuun niin siitä löytyy Balcone di Rosina.
Tästä tullaan ulos Alcazarista |
Tästä nurkasta lähtee kuja entiseen juutalaisten alueelle |
Tästä tullaan taas ulkoilmaan |
Fuente de la Calle Judería |
Plaza de Doña Elvira |
La Susona Susona on nykyinen nimi vanhalle kuolemankadulle, joka sijaitsee vanhan juutalaiskorttelin sydämessä. Susona ei ole vain kadun nimi, vaan se on myös yhden Sevillan ainutlaatuisimman rakkauden ja petoksen legendan päähenkilö.
Susona-kadun historia: rakkaus, kuolema ja petos 1400-luvun Sevillassa
Sevillassa oli rinnakkain kolme uskontoa: kristitty, muslimi ja juutalainen. Suurin osa juutalaisista harjoitti kauppaa ja rahanlainausta, mikä aiheutti huomattavaa vastahakoisuutta velallisissa. Heitä vihattiin siinä määrin, että juutalaiskorttelia vastaan suoritettiin useampi kuin yksi hyökkäys.
1400-luvun lopulla Sevillan juutalaiset olivat teknisesti juutalais käännynnäisiä pyhän inkvisition painostuksesta, mutta silti he saivat kaikenlaisia uhkauksia ja halveksuntaa kristityiltä. Tähän tilanteeseen kyllästyneinä he päättivät nostaa kapinan. Paikka, jossa he tapasivat järjestääkseen sen, oli Diego Susónin talo, kapinan johtaja ja Susana Ben Susónin (Susona) isä. Susana tunnetaan kaupungissa "kauniina naisena" "la hermosa fembra".
Susana sai useita kehuja kosilijoiltaan ja se sai hänet kiipeämään sosiaaliseen elämään, joten kun hänellä oli tilaisuus, hän alkoi tapailla salaa jaloa kristittyä herrasmiestä.
Eräänä yönä hän sai tietää isänsä johtamien juutalaisten järjestämästä kapinasta. Hän meni epäröimättä varoittamaan rakastaan, jotta tämä pelastaisi omansa. Hän ei ymmärtänyt, että tällä hän vaaransi koko Sevillan juutalaisen siirtokunnan. Hänen rakastajansa ilmoitti välittömästi kaupungin avustajalle Don Diego de Merlolle, joka määräsi kaupungin johtajat pidätettäväksi. Muutamaa päivää myöhemmin heidät hirtettiin Tabladassa, jossa teloitettiin rikollisia, murhaajia ja pahempia rikollisia, joiden ruumiit pysyivät ripustettuina ympäri vuoden, ja kerran vuodessa heidän jäännöksensä kerättiin ja haudattiin teloitettujen hautausmaalle Collegen Compassissa. Siis hänen isänsä ja monet muut juutalaiset hirtettiin. Susana maksoi suuren hinnan puhumisesta, ja hänen kohtalostaan spekuloivat jopa kaksi täysin erilaista legendaa :
Ensimmäinen niistä on se, että juutalaisten syrjäytymisen jälkeen hän haki apua katedraalista, jossa arkkipappi Reginaldo de Toledo kastoi hänet ja antoi hänelle synnityksen. Myöhemmin hän siirtyi luostariin rauhoittaakseen omaatuntoaan, ja vuosia myöhemmin hän palasi kotiin viettämään esimerkillistä kristillistä elämää.
Toinen legenda kertoo, että hänellä oli kaksi lasta piispan kanssa ja että kun tämä hylkäsi hänet, hän lähti kauppiaan rakastajattareksi. Kun hän kuoli, hän jätti testamentin, joka kuului seuraavasti: "Ja ollakseni esimerkkinä nuorille todistamassa onnettomuudestani, käsken, että kun olen kuollut, he erottavat pääni ruumiistani ja kiinnittävät sen naulaa taloni oveen ja pysy siellä aina ja ikuisesti."
Hänen tahtoaan kunnioitettiin, ja hänen päänsä pysyi vuosisadan talonsa ovella ja antoi nimen Kuoleman kadulle. Myöhemmin pään tilalle tuli laatta, vielä tänäkin päivänä voimme nähdä tämän laatan juutalaiskorttelissa, joka muistuttaa meitä tarinasta kauniista ja pahansuisesta Susanasta.
Callejón
del Agua Yksi
kaupungin ainutlaatuisimmista kaduista
Tämä
katu sijaitsee Santa Cruzin alueella. 140 metriä pitkä, se kulkee
Plazo de Alfaron ja Calle Vidaan välissä. Aiemmin "Muro del
agua", katu, joka kiertää kaupunginmuurin. Tämän seinän
osan sisällä oli kaksi putkea, jotka johtivat veden Caños de
Carmonasta Reales Alcázaresin puutarhoihin; ja tästä katu sai
nimensä. Alcázarin puutarhoille rakennettiin uusi muuri Callejón
del Aguasta Paseo de Catalina de Riberaan, sellaisena kuin se on
nykyään. Tämän kujan päässä ovat Murillo-puutarhat, jotka
perustuvat pensaiden ja jalkakäytävien läpi kulkeviin
ristikkopolkuihin.
Callejón del Agua on George Bizet'n maailmankuulun oopperan Carmenin, tapahtumapaikka. Jatkaessasi kohti Calle Vidaa saavutat juderían muurien ainoan portin, joka on säilynyt tähän päivään asti.
Balcone di Rosina Sevillan parturin päähenkilön Rosinan parveke. Sevilla liittyy läheisesti oopperamaailmaan, ja siellä on yli 100 oopperaa, jotka sijoittuvat Andalusian kaupunkiin tai ovat saaneet inspiraationsa sen tarinoista. Rossinin Sevillan parturi, Mozartin Figaron ja Don Giovanni häät, Bizet'n Carmen ovat kaikkien aikojen kuuluisimpia oopperoita.
Kun kuljet Santa Cruzin kujilla, näiden teosten skenaariot ilmestyvät sinulle yksi toisensa jälkeen ja hengität päähenkilöiden kokemaa tunnelmaa.Lähialueen kuvatuimmista paikoista löytyy kuuluisa Rosinan parveke. Tämän parvekkeen alla Almavivan kreivi, yksi Sevillan parturien päähenkilöistä, laulaa serenadin rakkaalleen Rosinalle. Figaron, taitava ja sympaattinen parturi, avustuksella aristokraatti voi toteuttaa unelmansa rakkaudesta menemällä naimisiin nuoren naisen kanssa huolimatta tytön iäkkään huoltajan Don Bartolon vastustuksesta.
Viereinen talo |
Metropol
Parasol Plaza
de la Encarnaciónilla oleva Metropol
Parasol on 2011 valmistunut puurakennus. Kuudesta päivänvarjon
muotoisesta osasta koostuvalla rakennelmalla on pinta-alaa yli 11 000
neliömetriä. Metropol Parasol on maailman suurimpia puurakennuksia.
Metsäliiton Finnforest toimitti elementtejä rakennukseen.
Se
tunnetaan myös nimellä "Sevillan sienet" ("Las
Setas de Sevilla").
Rakennuksen suunnitteli saksalainen arkkitehti Jürgen Mayer, joka
voitti suunnittelukilpailun aukion elvyttämiseksi. Hän on saanut
inspiraationsa Sevillan katedraalin kaarista ja läheisen Plaza del
Cristo de Burgosin ficucsista.Se on maailman suurin puurakennus (150
x 70 metriä ja 26 metriä korkea). Mayer voitti kilpailun osittain
sen ansiosta, että hän integroi löydetyt roomalaisen siirtokunnan
jäänteet rakennukseensa. Ihmiset halusivat alun perin rakentaa
parkkipaikan tänne, mutta idea hylättiin, kun nämä roomalaiset
löydettiin.
Kaiken kaikkiaan rakennuksessa on viisi tasoa.
Yläkerrassa on näköalapaikka ja panoraamareitti, joka kattaa
suurimman osan alueesta.
Varjojen sisällä, 22 metrin korkeudessa, on tapasravintola ja tilat tapahtumille.
Maanpinnan tasolla on nykyinen Mercado de la Encarnación -tori sekä liike- ja ruokailutilat. Lopuksi kellarissa on Antiquarium Museum.
Metropol Parasolin sienet eivät ole pelkästään aukiota peittävää puurakennetta, vaan aurinkovarjojen päällä on erityinen kävelytie ja terassi, josta on kaunis panoraama ("El Mirador"). Metropol Parasol tarjoaa myös arkeologisen museon, Antiquarium, kauppoja, useita baareja ja ravintoloita. Kävely Metropol Parasolin poikki kannattaa ehdottomasti Sevillan kaupunkimatkasi aikana. Antiquarium on arkeologinen museo, joka sijaitsee 5 metriä katutason alapuolella. Se sijaitsee Metropol Parasolissa ja näyttää roomalaisen siirtokunnan jäänteitä roomalaisten mosaiikkien ja talojen kanssa ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Roomalaisten siirtokuntien päälle myöhemmät sukupolvet, kuten maurit, rakensivat taloja. Vieraillessasi tässä museossa saat kuvan siitä, kuinka ihmiset asuivat Sevillassa.
Tämän Antiquariumin suunnitteli sevillalainen arkkitehti Felipe Palomino González, joka osallistui suurprojektin koko rakentamisen johtamiseen.
Näköalapaikalle päästäksesi sinun on mentävä maanalaiseen kerrokseen, Antiquariumin sisäänkäynnin viereen, ja lipun ostamisen jälkeen nouset hissillä, joka vie sinut rakennuksen katolle. Suosittelemme lipun varausta netissä kapasiteettirajoitusten vuoksi, vaikka se on mahdollista ostaa myös lipunmyynnistä. Joka tapauksessa sinun on mentävä lipputoimistoon vahvistamaan lippusi Vierailu kestää noin 30-40 minuuttia.
Sain lippuni suoraan lippuluukulta ja kaikki meni siihen asti hyvin kunnes pääsin hissillä ylös. Siitä lähti kulkutie jota pitkin olisi pitänyt kivuta näköalataseanteelle. Tämä korkeanpaikankammoinen täti ei kovin pitkälle kävellyt sitä polkua! Luulin että hissillä olisi päässyt suoraan näköalatasanteelle, silloin olisin minäkin uskaltanut perille asti. Eli tuli kallista hissikyytiä!
Pienoismalli |
Kävelytie ylhäällä näköalapaikalle |
Tuonne ylös olisi pitänyt mennä mutta minun matka tyssäs tähän |
Valokuvaa ottavan naisen pään takaa mennään lippukassalle kellariin |