Muralla de Sevilla
Arabien ajoilta peräisin olevat Murallas-muurit. Sevillan puolustus oli yksi Euroopan vaikuttavimmista. Sevillassa on yksi Euroopan kolmesta suurimmasta historiallisesta keskustasta. Tämän vanha kaupunki on rajattu muureilla, jotka ympäröivät Sevillaa ikimuistoisista ajoista lähtien.
Nämä muurit rakennettiin Julius Caesarin käskystä Rooman vallan aikana, noin vuonna 65 eKr., ja Caesar Augustus laajensi niitä kaupungin kasvaessa. Muurien pituus oli seitsemän kilometriä ja niissä oli 166 tornia, 13 kaariporttia ja kuusi pienempää porttia, joista vain neljä on jäljellä: Macarena-portti, Còrdoba-portti, Postigo del Aceite-portti ja Alcàzar-portti. On todisteita siitä, että vuosina 913 ja 1023 kaupunginmuuria nostettiin tai vahvistettiin uudelleen sen suojelemiseksi kristittyjen joukkojen hyökkäyksiltä. Kaupunkiin päästiin sen porttien tai ovien kautta, jotka olivat kuninkaallisia tai julkisia ja yksityisiä.
Ajan myötä niitä muunnettiin, levennettiin vaunujen kulkua varten, ja portit tehtiin osumaan pääkatujen kanssa helpottaakseen sisään- ja poistumista niiden kautta, mikä oli luonnollista, koska ei ollut muuta tapaa lähteä tai tulla sisään. Muurit suojasivat myös muinaista Sevillaa Guadalquivir-joen tulvilta, joka oli tuolloin todellinen painajainen. Toinen noin 300 hehtaarin suuruista kaupunkitilaa rajoittavien muurien tarjoama suuri etu oli ihmisten ja tavaroiden kauttakulku sekä verojen ja maksujen säätäminen. Oli vanha tapa, jonka hallitsijat ottivat aikoinaan haltuunsa. He vannoivat väestön edessä kunnioituksen kaupungin perusoikeuksia ja etuoikeuksia kohtaan pyrkiessään välttämään ymmärtämystä, että rojalti rajoittaisi kansalaisille jo olemassa olevia etuja. Tämä vala vannottiin kaupungin porteilla, ja Sevillassa oli kaksi, joilla oli erityinen rooli tässä suhteessa, yksi La Macarenassa, jossa Isabel I, Fernando II tai Carlos I vannoivat virkavalansa, ja yksi Calle Golessa. missä Felipe II vannoi valan.
Muurien purkaminen alkoi vuonna 1830, kun José Manuel de Arjona aloitti Torre del Oron päämuuriin yhdistävän muurin (coracha) purkamisen pidentääkseen niin kutsuttua jokikävelyä, nykyinen Paseo de Colòn. Vuodesta 1858, jolloin Barqueta-portti purettiin, ja 1873, jolloin Puerta del Sol purettiin, kaksitoista porttia putosi 15 vuodessa. Muurin purkamisen taustalla oli pääasiassa rautatien rakentaminen ja niiden katsominen kansanterveydelle haitallisiksi, henkilö- ja tavaraliikenteen esteiksi, kaupungin kasvun ja taloudellisen kehityksen esteeksi.
Vuonna 1906, kun kaupunginvaltuusto aikoi purkaa ensimmäisestä purkamisaallosta jääneet muurin jäänteet, puuttui asiaan José Gestoso, hän oli Monuments Commission Historicalin varapuheenjohtaja ja Sevillan maakunnan taiteellinen vastaava, päävastuussa sen suojelusta ja säilyttämisestä. Hänen strategiansa oli estää tuhoaminen julistamalla se kansallismuistomerkiksi ministeriöltä. 24. marraskuuta 1906 hän kirjoitti jopa kolme asiakirjaa ja 11. tammikuuta 1908 Puerta de la Macarenan ja Puerta de Córdoban kaupungin välisen muurin osio julistettiin kansalliseksi monumentiksi. Siten ovat säilyneet osiot alkaen Puerta de la Macarenasta, jossa on seitsemän neliömäistä ja yksi kahdeksankulmainen torni, Córdoban portille asti, sekä joitakin osia Valle-puutarhoissa (250 m), Real Alcázar -sektorilla ja Casa de la Monedalla. Lisäksi Abd el Azizin tornit, Hopea-, Kulta- ja Valkoinen torni.
 |
| Osa muuria, Macarenan porttia ja kirkkoa |
Arco de la Macarena Kirkkaankeltainen 1100-luvun vanhojen kaupunginmuurien portti, jossa on islamilaisia ja klassisia elementtejä. Entisöity 2022 elokuussa. Työt, joiden tarkoituksena on parantaa tämän kulttuuriseksi hyödyksi (BIC) julistetun elementin tilaa ja taata sen täydellinen säilyminen, ovat käsittäneet kaikki erityiskäsittelyt, jotka ovat tarpeen sen palauttamiseksi täydelliseen kunnossapitoon ja palautumiseen. huippujen viimeistely sekä katon lujittaminen ja vesieristys.
|
Toimintaan kuului myös kivipylväiden puhdistus, moniväristen reunusten entisöinti, kaikkien huonokuntoisten osien uusiminen, halkeamien korjaus ja kaikkien vikojen uusiminen. Puerta de la Macarena nykyisessä kokoonpanossaan, jossa on suuri pylväiden kehystetty kaari, jonka päällä on maljakoita, vastaa arkkitehti José Chamorron 1800-luvun alussa tekemää työtä, Aikaisemmat uudistukset, jotka tehtiin kaupungin porteilla 1500-luvulta lähtien niiden mukauttamiseksi uusiin kaupunkitarpeisiin, se rakennettiin uudelleen vuonna 1723 ja uudistettiin vuonna 1795 arkkitehti José Chamorron toimesta. 1960-luvulla seinät kunnostettiin, mutta joulukuussa 1984 Macarenan seinillä aloitettiin kattavat kunnostustyöt vuoteen 1988 saakka arkkitehti José García-Tapialin ja katsastaja Cabeza Méndezin johdolla. Vuoden 1996 lopulla ja vuoden 1997 alussa Macarena-portti kärsi vakavista ongelmista kaaren sisäpuolelta tulleista vyörymistä sen huonon suojelun vuoksi. Vahvistus- ja entisöintitöitä johti arkkitehti Alfonso Macías Rodríguez vuoden 1997 lopussa ja vuoden 1998 alussa. |
«Extremo serás del mundo, Sevilla, pues en ti vemos juntarse los dos extremos». "Sinusta tulee maailman ääripää, Sevilla, koska sinussa näemme näiden kahden ääripään yhdistyvän."
Tämä kirjoitus sijaitsee Macarenan muurin pohjoisportilla. On myös kuva Neitsyt Macarenasta käsinmaalatuissa laatoissa, jossa on legenda, joka sanoo:
»Esperanza nuestra, Ella es Tabernáculo de Dios y Puerta del Cielo’‘, "Toivomme, hän on Jumalan tabernaakkeli ja taivaan portti"
 |
| Muurin sisäpuolella kauniita hyvinhoidettuja taloja |
 |
| Macarenan portti ja kirkko |
Basílica de la Macarena
Arkkitehtuuriltaan
se on basilikasuunnitelmallinen temppeli, jossa on yksi nave ja
tynnyriholvi. Siinä on neljä sivukappelia, ja sen on suunnitellut
Aurelio Gómez Millán. Andalusialaiseen barokkityyliin sisustettu
sisustus on koristeltu erivärisellä marmorilla ja Rafael
Rodríguezin freskoilla.
Neitsyt
sijaitsee Rafael Fernández del Toron uusbarokkisessa
pääalttaritaulussa. Se on 1600-luvun lopulta tai 1700-luvun
alkupuolelta peräisin oleva nimetön teos.
Parroquia
San Luis De los Franceses
Monumentaalinen kompleksi,
joka koostuu San Luis de los Francesesin kirkosta ja entisestä
jesuiittanoviciaatista, avaa ovensa suurelle yleisölle. Tämä
symbolinen rakennus on ollut Diputación de Sevillan omaisuutta s.
XIX takavarikointiprosessin jälkeen.
Parroquia San Luis De los
Franceses edustaa esimerkkiä 1700-luvun barokkiarkkitehtuurista.
Kirkon on suunnitellut arkkitehti Leonardo of Figueroa, ja se
rakennettiin vuosina 1699-1730. Se on yksi Sevillan parhaiten
säilyneistä täyden barokin paikoista. Kauneinta mitä olen koskaan
nähnyt! Vaikea vaan saada hyviä kuvia.
 |
| Krypta. Täällä en viihtynyt kauaa, oli pimeetä ja varsin vahvat tuoksut! |
Convento San Leandro Näyttävä kirkko mutta sisäpuoli jäi katsomati koska kirkko oli kiinni. Kannattaa käydä jos vaan sattuu aukioloaikaan, on mahtava sisältä.
Iglesia Colegial del Divino Salvador
Entinen
moskeija, nyt roomalaiskatolinen barokkikirkko, jossa on
koristeellinen alttari ja korkea keskilaiva.
Rakennus
rakennettiin Sevillan suuren
800-luvulta olevan moskeijan jäänteisiin,
vuonna 1340, ja se muutettiin El Salvadorin seurakunnaksi. Se
on Sevillan vanhin käytössä oleva rakennus
Nykyinen
rakennus valmistui vuosina 1674-1712 Leonardo de Figueroan johdolla.
Se
on kunnostettu vuosina 1860, 1907, (passion-kappeli) vuonna 1987 ja
viimeinen ja suurin entisöinti vuosina 2003-2008, joka palautti osan
sen loistosta temppeliin. Kellotorni perustuu vanhaan
kalifaattikauden minareettiin.Kellotornissa
on kolme aluetta: pohja vastaa vanhaa minareettia, väliosa on
valmistettu 1300-luvulla ja nykyinen yläosa on Leonardo de Figueroan
valmistama vuosina 1718-1719.
Katedralin jälkeen
kaupungin suurin
kirkko . Catedralin lipulla pääsi myös tänne.
 |
| Kirkon sisäpiha |
Casa Lonja, Archivo General de Indias
Katedraalia vastapäätä on Casa Lonja, nykyinen Archivo de Indias, Sen kokoelmassa on dokumentteja Espanjan suurvalta-ajasta Amerikassa ja Filippiineillä. Arkiston rakennus, alkujaan kauppakamarin rakennus, on hyvä esimerkki espanjalaisesta renessanssin arkkitehtuurista. Rakentaminen aloitettiin 1572 kuningas Filip II:n määräyksestä. Siihen aikaan kauppiaat vetäytyivät mielellään katedraalien viileisiin eteistiloihin tekemään kauppaa, mutta kuningas halusi rakennuttaa heille erillisen talon tällaiseen toimintaan. Vuonna 1785 perustettiin kuningas Carlos III:n toiveesta Intian yleinen arkisto, jonka tavoitteena oli koota yhteen paikkaan siihen asti Simancasiin, Cádiziin ja Sevillaan hajallaan olleet Intiaan viittaavat asiakirjat. Hankkeen promoottorina toimi Intian sihteeri José de Gálvez ja sen toteuttajana akateemikko ja historioitsija Juan Bautista Muñoz, Intian vanhempi kosmografi. Upea rakennus, sinne lisättiin marmorinen portaikko ja asianmukaiset säilytystilat. Arkistossa on yhdeksän kilometriä hyllyjä ja 80 miljoonaa sivua asiakirjoja. Niiden joukossa on Kolumbuksen päiväkirja, Miguel de Cervantesin hakemus pysyvästä virasta ja paavi Aleksanteri VI:n bulla, jolla maailma jaettiin Espanjan ja Portugalin kesken.
Arkisto on UNESCOn maailmanperintökohde.
Torre del Oro on seurannut Sevilla-joen vesiä 800 vuoden ajan (se on peräisin 1200-luvulta, Almohad-kaudelta). Se on todistanut kaupungin historiaa, mukaan lukien Magellanin ja Elcanon retkikunnan lähdön ja saapumisen. Vuodesta 1870 lähtien se on luovutettu Espanjan laivastolle ja on nykyään laivaston sotamuseo.
Torre del Oro oli puolustuslinnoitus, joka vartioi Sevillan sisäänkäyntiä joen varrella Nykyään se on laivastomuseo ja josta on kaunis näköala joelle. Torre del Oro on yksi kaupungin symbolisimmista monumenteista, upea esimerkki islamilaisesta rakentamisesta ja yksi viimeisistä rakennuksista, jotka Almohadit rakensivat Isbiliyaan. Torre el Orolla oli historian aikana monia käyttötarkoituksia: vartiotorni, kuninkaallinen kappeli, aatelisten vankila, ruutivarasto, turvapaikkana kuningas Pedro I Julman rakastajattarille, joista tunnetuin on Doña Aldonza, Doña María Coronelin sisar, joka asui täällä Torre del Orossa.
Sen
nimi tulee sen laattojen loistamisesta auringon säteiden kanssa.
Korkeus on 36 metriä ja leveys 15. Ensimmäinen
runko, kaksitoistakulmainen, rakennettiin vuosina 1220–1221
Sevillan Almohadin kuvernöörin Abù l-Ulàn käskystä. Se oli
puolustustorni, joka oli kiinnitetty muurin seinään puolustamaan
Sevillan satamaa ja telakoita. Toisen, myös kaksitoistakulmaisen
osan, lisäsi Pedro I Julma 1369. Ylävartalo, lieriömäinen ja
päällä kupoli, on vuodelta 1760. Sitä kutsuttiin Torre del Oroksi
Almohadin aikakaudelta lähtien. Tästä huolimatta rakennuksen
nimestä on olemassa useita teorioita, vaikka todennäköisin näyttää
johtuvan auringonpaisteessa loistaneesta tiilikatosta. Se voi johtua
myös siitä, että kuningas Pedro I piti tornissa kulta- ja
hopeaaarteita.
Vuoden 2005 kunnostustöiden aikana esitettiin,
että tämä kiilto johtui laastin, kalkin ja puristetun oljen
sekoituksesta.
Sevillan
asukkaat ovat hylänneet sen useaan otteeseen menetyksen partaalle ja
lopulta pelastaneet sen.
 |
| Torre Sevilla |
Parque Torre de los Perdigones
Joulukuusta 2002 lähtien entisestä hökkelikylästä tuli julkinen puisto, joka sai nimen "Torre de los Perdigones", joka oli osa vanhaa valimoa. Vain torni on säilynyt, sisältyen uuteen maisemoituun alueeseen.
Puisto on suunniteltu pyöreän suihkulähteen ympärille.
Torre de los Perdigones Camara oscura Torre de los Perdigones on yksi harvoista teollisuusmonumenteista Sevillassa. Se oli osa "San Francisco de Paulan" valimoa, joka tunnetaan paikallisesti nimellä "Fábrica de Perdigones" sen omisti Manuel Mata ja se rakennettiin jo vuonna 1885. Tornissa valmistettiin hauleja vuoteen 1968 asti, jolloin tehdas purettiin. Tornin korkeus 45 metriä. Tehdas oli nimensä mukaisesti yksi kaupungin monista valimoista ja omistautunut haulien (tornissa suoritettava tehtävä), luotien ja sinkkilevyjen valmistukseen, myöhemmin sinkkiammeiden valmistukseen (silloin kuuluisia).
1700-luvun lopulla kehitettiin ammuspellettien valmistukseen uusi tekniikka, jonka ansiosta niistä tehtiin halvempia ja pallomaisempia.
Haulipelletit valmistettiin seuraavasti: kun päämateriaali oli nostettu ylös, lyijy sulatettiin uunissa. Sulanut lyijy heitetään eri kaliperisten seulojen läpi. Vaikka pisaroilla oli pitkänomainen muoto, kun ne tulivat ulos "siivilästä", putoaessaan monta metriä ne saivat täydellisen pallomaisen muodon. Alakerrassa on "allas" kylmällä vedellä, joka saa pelletit välittömästi jähmettymään täydelliseen muotoonsa ja vierimään ulos kourun läpi. Painovoiman vaikutuksesta pelletit putoavat kuin sade. Ne, jotka rullasivat ilman ongelmia, koska olivat täysin pyöreitä, pakattiin ja myytiin, ne, jotka eivät rullaa, kerättiin ja sulatettiin uudelleen. Kaikki valmistetut pelletit eivät olleet samankokoisia, koska tämä riippui "siivilä" olevien reikien paksuudesta.
Vuoden 1992 Expon aikoihin, torni kunnostettiin, ja elokuussa 2005 kaupunginvaltuusto kunnosti sen uudelleen. "Camara oscura" vihittiin käyttöön 28. maaliskuuta 2007 uutena matkailukohteena, jonka ansiosta turistit voivat nähdä kaupungin 45 metrin korkeudelta, joka on lähes puolet Giraldan korkeudesta.
Juttua oscura camarasta:
https://sevillamisteriosyleyendas.com/la-torre-de-los-perdigones-camara-oscura/
 |
| Onneksik oli kiinni, olisin saanut sydänhalvauksen jos olisin tuonne ylös häkkiin joutunut! |
