Kun
matkailija tulee Noveldaan on itsestäänselvyys että hän myös käy
tutustumassa Santuario
de Santa María Magdalenan
kauniiseen kirkkoon.
Noveldan
pyhäkkö, joka on osa Camino de Santiagoa, Ruta de La Lana, on
maaginen temppeli, jonka on suunnitellut Katalonian modernismin
innoittama José Sala Sala.
Noveldalainen
José Sala Sala laati tämän upean rakennuksen hankkeen, joka
muistutti Antonio Gaudin Sagrada Familian vihattua temppeliä
Barcelonassa.
Salan
vanhemmat lähettivät pojan suorittamaan opintonsa Kataloniaan, mikä
vaikutti Santa Maria Magdalenan pyhäkön myöhempään
rakentamiseen.
Rakentamisen
toteutetti noveldalaiset rakennusmestarit Ceferí Escolano ja Antoni
Amorós.
Se
on erittäin ainutlaatuinen ja erinomainen työ Valencian
modernismissa.
Rakennus
jotenkin muistuttaa siis Antonio Gaudín Barcelonan Sagrada Familia
-kirkkoa.
Se
symboloi kannua, josta Pyhimys Santa Maria Magdalena antoi
Jeesukselle balsamia.
Tämä
alkuperäinen muoto on myös ainutlaatuinen maailmassa.
Rakentamisessa yhdistetään Vinalopó-joen kiviä, laattoja,
punaisia tiiliä, muurausta jne
Pääjulkisivussa
on kaksi 25 m: n korkeata tornia, joiden huipentuma on kiviristi,
joka löytyy myös julkisivun yläkaarista ja kupolista.
Pyhäkön
sisätilat koostuvat suorakulmaisesta keskilaivasta, jossa on kaksi
liitettyä sivutilaa.
Alttarin
takana on Noveldan suojeluspyhimys Santa María Magdalenan pukuhuone
(kamari), jossa häntä esittävä patsa. Tämä ei ole kuitenkaan
alkuperäinen joka oli kiveä joka muutamia vuosia sitten rikottiin joten
jouduttiin tekenmään uusi joka on puuta ja 40 cm korkea. Toisella
kädellä pyhimys pitää ristiä ja toisessa kädessä pääkalloa.
Pääkallo on symboli katumuksesta ja
ankaruudesta, joka seurasi Maria Magdaleenaa.
Kamariaukon
alla voit ihailla kaunista alicantelaisen Gastón Castellon
maalausta.
Ranskalaisen
legendan mukaan taulu esittää Maria Magdalenaa joka Jeesuksen
kuoltua saapui Marseillen rannalle luolaan jossa hän omistautui
katumukselle.
Sivuseinillä
on kahdeksan Castellano Ibáñez´in maalausta vuosilta 1959-1961,
kertoo Maria Magdalenan elämästä, hänen matkasta taivaaseen ja
hänen julistamisesta Noveldan suojeluspyhimykseksi.
Kirkossa
on maailman ainoat marmorista valmistetut urut jotka eivät vieläkään
ole valmiit!
Urut
ovat innovatiivisen urkutuottajan ja taiteilijan Ivan Larrean työtä.
Urkujen rakentaminen on ollut vaikeaa rahanpuutteen takia ja on ollut
haastavaa myös saada painavia osia kirkkoon asennettaviksi. On
suoritettu
jopa kahdeksan metrin syvyisiä geoteknisiä tutkimuksia.
Tarkoituksena
on että uruissa olisi 800 putkea, 1 cm ja 6 metrin välillä ja ne
olisivat 11 metriä korkeat ja painavat 40 000 kiloa!
Larrean
mukaan urkujen työvaihe
on vielä vireillä,
vaikka uruissa on jo näppäimistö, osa mekaniikasta ja jotkut
putket, jotka ovat toimineet erittäin menestyksekkäästi kymmenen
vuoden ajan. Kiven korkea äänenlaatu on paljon voimakkaampi kuin
puun.
Meille tuli mies esittelemään urkuja ja saimme jopa koesoiton! Oli mahtava ääni.
Kirkon
rakentaminen alkoi vuonna 1918, se vaati kolme vaihetta, ja saatiin
valmiiksi vuonna 1946.
Keskeneräiset urut |
Urkujen esittelijä |
Islamilaista
alkuperää oleva linnoitus rakennettiin 1100-luvun lopulla. Se on
monikulmioinen, jossa on kahdeksan nelikulmaista lohkoa, joista tällä
hetkellä on vain neljä, joista kaksi on peitetty.
Torni
on 9 metriä sivuiltaan ja 11 metriä korkea vaikka tällä hetkellä
siitä puuttuu yksi kerros.
Kristillisen
valloituksen jälkeen linnoitus meni Castellanan kruunulle.
Kun
Elche-sopimus allekirjoitettiin vuonna 1305, linnoitus ja sen maat
menivät Aragonian kruunulle, joka on osa Valencian kuningaskunnan
maita.
Kun
linnoitus 1300-luvun ensimmäisellä puoliskolla lahjoitettiin Doña
Blanca d’Anjou´lle, Jaime II:sen vaimolle, määräsi hän
muurit korjattavaksi ja rakennutti lisätornin, kolmion mallisen.
Torni on korkeudeltaan 17 metriä ja sivut ovat 15 metriä.
Monien
vaiheiden ja omistajien jälkeen Don Pedro Maza de Lizana, Mogenten
ja Chinosan valtias, ostaa sen vuonna 1391. Vuonna 1448
linnoituksesta tuli Baronia de Novelda (Paronin lainkäyttövaltaan
kuuluva alue). Sen huoneet muutettiin niin, että niistä tuli Maza
de Lizanan väliaikainen asuinpaikka hirven, peurojen ja jäniksen
metsästykseen.
Renessanssiajan
saapuessa, siirtyi korkeimpien luokkien kansalaiset kaupunkiin,
Noveldaan, ja linnoitus jäi tyhjilleen.
1980-luvun
alkupuolella aloitettiin linnoituksen elvytyshanke, joka alkoi
arkeologisella tutkimuksella, jossa saatiin paljon tietoa nykyisestä
linnakkeesta.
Vuodesta
1931 lähtien se
julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi (Bien
de interés Cultural).