Luulin lähteväni mantelipuita katsomaan ja kuvaamaan. Arvaappas montako kuvaa on mantelipuista? Nada! Siis ei yhtään. Kyllähän niitä jonkunverran näkyi bussin ikkunasta mutta ei sitten vaan pysähdytty että olis saanut edes yhden kuva,
Olimme Suomiseuran järjestämällä matkalla ja he olivat ottaneet matkan sellaiselta englantilaiselta firmalta joka järjestää bussimatkoja. Olihan siinä hurjat maisemat kun ajoimme pientä vuoristotietä
mutta mitään järjellistä matkakohdetta en kyllä löytänyt. Ajattelin että saamme mennä johonkin mantelipuuviljelykselle kävelemään ja katselemaan.
Oliko tämä sitten sellainen tyypillinen englantilaisten retki, kaksi pysähdystä että sai käydä kuppilassa, ruokapysähdys ja bodegassa topattiin että sai ostaa viiniä.
Jos nyt yritän tehdä yhteenvedon matkasta ja edes jotain mahdollisia vinkkejä antaa lukijoille.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Polop-nimisessä pienessä kylässä josta en löytänyt muuta kuin Gabriel Miron (kirjailija) kotimuseon. Se olisi ehkä ollut mielenkiintoinen jos olisi ollut enemmän aikaa.
la-casa-museo-de-gabriel-miro-en-polop
Kylä itsessään oli aivan tavallinen espanjalainen pieni kylä, ei mitenkään erikoinen.
Siellä näkyi olevan kirkko korkealla mäellä, liekö siellä jotain tutkittavaa?
Toinen pysähdyspaikka oli lähellä Coll de Rates-kylää, korkella mäellä tai voisiko sitä vuoreksi kutsua. Siihen pysähdyimme ihan vaan kuvan ottoa varten. Korkeus sillä paikalla oli 660 metriä mutta vieressä oleva kallio oli 750 metriä. Matka huipulle oli tosi pientä tietä ja niin jyrkkiä mutkia että juuri bussi taipui. Hirvittävät rotkot jos uskalsi katsoa bussin ikkunasta. Siinä pysähdyspaikan vieressä oli myös ravintola, jossa emme kylläkään käyneet. Olisi varmaan ollut hieno paikka. Ravintola Coll de Rates
Seuraava etappi oli Bodega vähän ulkopuolella Xaló kylästä. Siellä saimme maistella kolmea viiniä ilman mitään selostuksia.
Alkomahooli myymäläkin siinä oli ja sorruin sieltä ostamaan nannaa, eli pullon suklaa/kirsikkalikööriä. Pieni torin tapainenkin siinä oli ja siitä ostin kolme Navelina-appelsiiniä kun olivat niin hyvän näköisiä ja iloinen ja puhelias myyjäkin. Kaupan päälle sain yhden kiwi hedelmän.
Itse ympäristä oli siistiä ja ihan kivan näköisiä taloja.
Bodegas Xalo
Sitten olikin aika saada ruokaa masuun. Ruokapaikka sijaitsi Monte de Pedreguer´issa ja oli nimeltään Monroes Carvery Minun mielestä ruoka oli hyvää mutta muut pöydässä valittelivat. Ainoa mikä minua häiritsi oli että jälkiruoka piti valita listasta joka oli englanniksi. Summanmutikassa tilasin kun ensin kysyin että onko se torttua eli kakkua. Kyllähän se tarjoilija espanjaakin osasi ja varmaan olisi ollut espanjankielinenkin listakin, en vaan hoksannut kysyä. Sain sitten ihan tavallista omenapiirakkaa vaniljakastikkeella.
Kotimatkalla pysähdyimme vielä Alteassa ja siellä ei ollut sen ihmeempää kuin ranta kuppiloita täynnä. Mahtavat mustat pilvet taivaanrannassa ja tulihan se vesisadekkin vähäksi aikaa.
Suurin piirtein ja pienin kaartein reittimme oli alkaen Benidormin nurkilta ja loppuu samaan paikkaan.
Benidorm - La Nucia - Polop - Callosa d´en Sierra - Tarbena - Parcent - Alcanali - Pedreguer - Altea - Benidorm.
