Kaupunki Andalusian sydämessä , Alhambran ja Sierra Nevadan kulisseissa.
Granadan historia ja kauneus tulee esille monissa lauluissa ja teksteissä.
Granada on kaupunki joka elää omaa elämäänsä. Turistipaikoilla on yleensä sesonkikausi ja normaalikausi mutta Granadassa pääpaino on historialla joten siellä on aina sesonkikausi.Granadassa on 235800 asukasta (2015) joista 60 000 on opiskelijoita. Granadan yliopisto on Espanjan kolmanneksi suurin. Se perustettiin vuonna 1531.
Granada sijaitsee Espanjan korkeimman vuoriston Sierra Nevadan juurella ja kahden joen, Darron ja Genilin yhtymäkohdassa.
Islaminuskoiset maurit olivat vallanneet lähes koko Espanjan 700-luvulla ja pari sataa vuotta myöhemmin alkoi reconquista eli takaisinvaltaus. Sitä kesti useamman vuosisadan, kunnes lopulta Granada jäi muslimien viimeiseksi tukikohdaksi ja turvaksi Pyreneiden niemimaalla.
Reconquista päättyi lopullisesti vuonna 1492, kun Ferdinand ja hänen vaimonsa Isabella valtasivat Granadan. Vapautustarina ei ole kaunis: vaikka Granadan maureille luvattiin eteläisempiä maita ja koskemattomuus vastineeksi sodan päättämisestä, varsin pian Ferdinand perusti inkvisition edistämään niemimaan puhdistamista vääräuskoisista, eli juutalaisista ja maureista.
Vuosi 1492 oli merkittävä toisestakin syystä: samana vuonna muuan Kristoffer Kolumbus törmäsi Uuteen Maailmaan Isabellan rahoittamalla reissulla. Amerikan löytyminen avasi uusia kauppareittejä, joista Granadakin sai osansa.
Lopullisesti Granadan historiallinen merkitys tunnustettiin, kun kaupungin oma poika, runoilija Federico García Lorca ja säveltäjä Manuel de Falla nostivat paikkakuntaa kartalle. Tosin heidän työnsä jäi surullisella tavalla kesken, kun Espanjan sisällissota syttyi 1936. Garcia Lorca oli tunnettu vasemmistolainen, joka murhattiin ensimmäisten joukossa fasistien toimesta.
Tunnetuin nähtävyys on Alhambra, 142 000 m² laajuinen maurien linnoitus ja palatsi. Kaupungissa näkyy yhä arabien jälkeensä jättämä perintö. Historian voi suorastaan tuntea elävän Alhambran palatsissa.
Kaupunki
on täynnä myös kauniita goottilaisia temppeleitä ja luostareita.
Lähellä oleva Sierra
Nevadan vuoristo houkuttelee
puoleensa talvisin laskettelijoita ja kesäisin yleisurheilijoita.
Vuoristo tarjoaa myös upeat puitteet luontoretkille.
Vanha
maurikortteli Albaicín, jossa
voi tehdä ostoksia pienissä kojuissa, tai piipahtaa Granadan
tunnetuissa turkkilaiskylpylöissä nauttimassa erilaisista
hoidoista. Tämä Granadan vanhin alue on tunnettu myös
teehuoneistaan, joihin voi tulla rentoutumaan kun kaupungin hälinä
käy rasittavaksi.
Erityisesti historian ja arkkitehtuurin ystäviä hemmotellaan Granadassa. Leveät bulevardit vaihtuvat hetkessä sokkeloisiksi arabikortteleiksi, ja historialliset rakennukset ihastuttavat yksityiskohdillaan. Kristinuskon lisäksi islam on kaupungissa vahvasti läsnä ja näkyy jokapäiväisessä kaupunkikulttuurissa.
Granadaa pidetään yhtenä Espanjan parhaista tapas-kaupungeista. Tilatessasi juoman baarissa, saat sen rinnalle yleensä myös ilmaisen pikkunaposteltavan, tapan. Tyypillisiä tapaksia ovat esimerkiksi kalasta, perunasta tai kinkusta valmistetut pikkusuolaiset.
Granadan mielenkiintoisimmat alueet ovat levittäytyneet melko kompaktille alueelle – kaupungissa voi helposti liikkua jalkaisin. Kannattaa kuitenkin varautua selättämään jonkin verran ylämäkiä.
Plaza Nueva
Plaza Nuevalta lähtee bussit C1 ja C2. Plaza Nueva on Paikka jossa vietetään iltaa, siellä tapahtuu kaikenlaista. Meidän siitä ohi mennessä ehdimme nähdä korkeatasoista Flamencotanssia ja isojen saippuakuplien puhallusta. Joku siinä heitteli jotain kapuloitakin.
Corral de Carbón
Patio joka rakennettiin kauppatavaran varastoksi ja myyntipaikaksi 1300-luvulla.
Siellä majoittui myös kaupungissa vierailevat kauppiaat. Myöhemmin kristityt esittivät siellä teatteria. Nykyään siellä on mm. turismitoimisto. Patiolla pidetään kesäaikaan konsertteja.
Sinne johtava monumentaalinen portti herättää huomiota kauneudellaan, itse patio on hyvin yksinkertainen.
Siellä majoittui myös kaupungissa vierailevat kauppiaat. Myöhemmin kristityt esittivät siellä teatteria. Nykyään siellä on mm. turismitoimisto. Patiolla pidetään kesäaikaan konsertteja.
Sinne johtava monumentaalinen portti herättää huomiota kauneudellaan, itse patio on hyvin yksinkertainen.
Kiehtovaa elämää Albaicínissa
Albaicínin arabikorttelit, voidaan kirjoittaa myös muodossa Albayzín, ovat pala idyllisintä Granadaa. Sokkeloiset pikkukujat lukuisine portaineen suorastaan kutsuvat matkailijaa tutkimusmatkalle. Romanttisen rapistunut Albaicín on täynnä viehättäviä kujia, aukioita, suihkulähteitä ja patioita. Albaicínissa on helppo eksyä, mutta se tarkoittaa monesti uusien mielenkiintoisten paikkojen löytämistä.
Tämä on tuliaisia etsivän ja matkamuistoja miettivän paratiisi, kapeita ihania katuja täynnä puoteja.
Kalliimpia putiikkeja kannattaa puolestaan metsästää suuremmilta lähikaduilta kuten Calle Gran Vía de Colón ja sen päästä Calle Reyes Católicos -nimiseltä kadulta.
Albaicínista
puuttuu kaikki se häly ja tungos, jonka turisti kohtaa Granadan
keskustassa. Täällä voi kuljeskella lähes yksinään hiljaisilla
kujilla ja ihailla kalkkikivettyjä valkoisia taloja, joista monet
ovat peräisin 1500-luvulta.
Albaicinin kaupunginosa muuttui n. 30000 asukkaan alueesta( 1580) vain 5000:n alueeksi (1620). Sen ilme muuttui sellaiseksi kuin se hyvin paljon on edelleen, kaupunginosaksi jossa on paljon tyypillisiä granadalaisia muurien ympäröimiä taloja ja puutarhoja joiden nimi on Carmen.
Varsinaisista
nähtävyyksistä tunnetuin on Mirador de San Nicolas, samannimisen
kirkon viereinen näköalatasanne. Sieltä on hyvä ihailla
vastapäistä Alhambraa.
Näköalakukkulan alapuolelta löytyy Elviran portti, joka aikoinaan toimi ovena vanhaan kaupunkiin (joka tuolloin oli varsinainen kaupunki).
Calle Elvira on jo itsessään turistinähtävyys Albaicini´in puolella, se on vain pakko kävellä. Se alkaa Elviran portista ja loppuu Plaza Nuevalle. Pieniä putiikkejä täynnä.
Näköalakukkulan alapuolelta löytyy Elviran portti, joka aikoinaan toimi ovena vanhaan kaupunkiin (joka tuolloin oli varsinainen kaupunki).
Calle Elvira on jo itsessään turistinähtävyys Albaicini´in puolella, se on vain pakko kävellä. Se alkaa Elviran portista ja loppuu Plaza Nuevalle. Pieniä putiikkejä täynnä.
Näköalapaikalle voi kiivetä kävellen tai minibussiin (C-1) voi hypätä alhaalla Plaza Nuevalla. Omalla autolla sinne ei ole mitään asiaa.
 |
| Elviran portti |
Sacromonten Flamenco- ja romaniluolat
Francon vallan alla Granadan romaneja pidettiin uhkana kaupungille, ja he päätyivätkin asuttamaan luolia Sacromonten alueella. Nykypäivänä turistit suuntaavat romaniluoliin katsomaan flamenco-esityksiä ja kuuntelemaan mustalaiskitaran sointuja. Myös luola-asuminen kiinnostaa vierailijoita.
Alueelle järjestetään myös opastettuja retkiä. Näitä flamencopaikkoja kutsutaan Granadassa nimellä Zambra.
Yksi vaihtoehto on Cueva María la Canastera -museo, jossa voi myös nähdä shown.
Lipun tilasimme etukäteen netin kautta.
Bussi tuli hakemaan meitä hotellilta ja ajoi näköalapaikka San Nicolacsen kautta Zambra-luolalle.
Tanssija ja laulaja Maria Cortés Heredia, syntyi Granadassa 1913 ja kuoli 1966 vain 52-vuotiaana. tunnettiin nimellä Maria Canastera koska hänen isänsä oli käsityöläinen ja valmisti pajukoreja. Lapsuudestaan lähtien hän tanssi Sacramonten Zambraa ja hänestä tuli hyvin taitava tanssija. Ensimmäinen esiintyminen oli 16-vuotiaana. Hän levytti 19 albumia ja esiintyi televisiossa useita kertoja. Nykyään Marian poika, Enrique Canastero hoitaa ja pitää luolaa jossa kaikki aikoinaan alkoi. Marian perhe asui luolassa ja iltaisin olohuone muutettiin Zambran esityspaikaksi. Tässä samassa luolassa esitykset pidetään vieläkin.
CARRERA DE DARRO JA PASEO DE LOS TRISTES
Mukava kävelypaikka on katu Carrera de Darro. Katu alkaa Plaza Nuevalta. Sitä kun aikansa kävelee niin tulee Paseo de los Tristes´ille. Matkan varrella on useita nähtävyyksiä kuten arabikylpylä ja kirkkoja ym. turistikohteita.
Paseo de los Tristes´illä on tanssijan ja coreografin Mario Mayan patsas. Hän on saanut useita palkintoja mm. National Dance Award palkinnon. Hän vaikutti ajalla 1938 - 2008. Uransa hän aloitti Sacromonten luolissa.
Tästä hyppäsimme C-1 bussiin jolla ajoimme Albaicinin kukkulalle San Nicolas näkötornin kautta takaisin kaupunkiin. Aivan uskomatonta kuinka taitavasti bussikuskit ajavat vaikkakin on minibusseja mutta kadut ovat todella kapeita.
IGLESIA DE SAN PEDRO y SAN PABLO
Kirkon rakentaminen aloitettiin 1559 ja saatiin valmiiksi 1567.
Ei mikään erikoinen mutta kaunis pieni kirkko.
Osoite: Carrera del Darro 2-4.
Sisäänpääsy eläkeläiseltä 1,50€ ja sillä pääsee myös kirkon torniin.
Minibussit kulkevat usein Albaiciniin, Sacromonteen ja Alhambraan,Plaza Nuevalla on myös aina takseja.
C 1 Plaza Nuevo - Albaysin, kulkee 8 min. välein
C 2 Plaza Nuevo - Sacromonte, kulkee 20 min. välein
C 3 Plaza Isabel La Católica - Alhambra ja Generalife, kulkee 8 min. välein
Käytimme San Juan de Dios ‑pysäköintihallia joka oli sopivan matkan päästä hotellista ja kaupungin keskustasta. Hinta 18,50€/vrk. (2016) Mielestäni halpa jos vertaa muihin parkkihalleihin. Meillä seisoi auto tallissa koko vierailumme ajan, kolmen päivää. Osoite: Calle Rector Lopez Argueta 3.
Muita kuvia Granadasta:
Muita kuvia Granadasta:
 |
| Myös kadussa punaiset valot! |
Muita katsottavia kohteita joissa emme käyneet:
Bañuelo de Granada
Espanjan vanhin, suurin ja täydellisimmin säilynyt tämäntyyppinen kylpylärakennus. Katolisten Kuninkaiden aikaan kristityt verrastivat arabien kylpylää bordelliin ja ne tuhottiin liki kaikki.
Espanjan vanhin, suurin ja täydellisimmin säilynyt tämäntyyppinen kylpylärakennus. Katolisten Kuninkaiden aikaan kristityt verrastivat arabien kylpylää bordelliin ja ne tuhottiin liki kaikki.
Aiemmin nämä kylpylät muodostivat osan Mezquita del Nogal´ia joka sijaitsi täällä. Se oli paikka jossa tavattiin naapureita, käytiin tukanleikkuussa tai hieronnassa.
Siellä oli aika erikseen miehille ja naisille, jotka harvoin tuli ulos kodeistaan. He kävivät ainoastaan yhden kerran viikossa hautausmaalla ja kerran kaksi kuukaudessa kylpylässä.
Morsiammet kävivät myös kylpylässä ennen vihkimistä.
Kylpylään mennään talon läpi joka rakennettiin kristittyjen aikaan.
Eteisen lopussa on sisäpiha jossa on uima-allas ja täältä pääsee kylpylään jossa on kolme salia:
huone virkistykseen, keskushuone ja lopuksi lämmin huone.
Pylväät on otettu roomalaisten ja visikoottien raunoilta. Kahdeksankulmaiset reiät sallivat valon ja höyryn pääsemistä ulos. Ne myös osaltaan vähentävät katon painoa.
Morsiammet kävivät myös kylpylässä ennen vihkimistä.
Kylpylään mennään talon läpi joka rakennettiin kristittyjen aikaan.
Eteisen lopussa on sisäpiha jossa on uima-allas ja täältä pääsee kylpylään jossa on kolme salia:
huone virkistykseen, keskushuone ja lopuksi lämmin huone.
Pylväät on otettu roomalaisten ja visikoottien raunoilta. Kahdeksankulmaiset reiät sallivat valon ja höyryn pääsemistä ulos. Ne myös osaltaan vähentävät katon painoa.
Baños Arabes del Siglo XI
Carrera de Darro 31
Avoinna: ke-la 10.00-14.00
Casa de los Pisa - Museo de San Juan de Dios, Calle Convalencencia 1
Iglesia de Santa Ana, Plaza de Santa Ana 1
Casa de Zafra, Calle Porteria Conseprión 8
Casa de Castril, Carrera del Darro 41
Iglesia de Santa Ana, Plaza de Santa Ana 1
Casa de Zafra, Calle Porteria Conseprión 8
Casa de Castril, Carrera del Darro 41
Granadan historiaa
Granadan kaupunki oli organisoitu kuuteen eri osaan jotka olivat muurien ympäröimiä ja ne kommunikoivat keskenään porttien välityksellä. Portit suljettiin öisin. Jokainen kaupunginosa oli jaettu erilaisiin kortteleihin ja alueisiin.
Pari sataa vuotta Granada eli lähes rauhassa muun niemimaan kanssa ja muodosti jopa kauppasuhteita, pärjäten varsin mainiosti kristillisessä puristuksessa.
900-luvulla alkoi reconquista eli takaisinvaltaus.Sitä kesti useamman vuosisadan, kunnes lopulta Granada jäi muslimien viimeiseksi tukikohdaksi ja turvaksi Pyreneiden niemimaalla.
Kaupungista tuli 1238 oman taifa-kuningaskuntansa pääkaupunki.
Katolilaiset kuninkaat Ferdinand ja hänen vaimonsa Isabella olivat piirittäneet Granadaa kolmen vuoden ajan ja valtasivat Granadan 2. tammikuuta 1492.
Maurihallitsija Abu Abdullah, joka tunnetaan Espanjassa paremmin sulttaani Boabdilina, luopui vallastaan, eikä hänen valtakunnastaan ollut jäljellä kuin rippeet.
Kaikki oli menetetty. Paitsi Alhambra – legendaarinen palatsikaupunki ja sotilaslinnoitus Granadan kupeessa.
Kerrotaan, että sulttaani Boabdil oli paetessaan katsellut eräältä kukkulalta Alhambraa ja sen alapuolella levittäytyvää laaksoa ja purskahtanut itkuun.
Silloin hänen äitinsä tokaisi legendan mukaan näin: »Osaat itkeä kuin nainen sen vuoksi, jota et kyennyt puolustamaan kuin mies.»
Vaikka Granadan maureille luvattiin eteläisempiä maita ja koskemattomuus vastineeksi sodan päättämisestä, varsin pian Ferdinand perusti inkvisition edistämään niemimaan puhdistamista vääräuskoisista, eli juutalaisista ja maureista.
Taistelussa kuoli peräti puolet Boabdilin kolmestasadastatuhannesta sotilaasta.
Piirittäjät menettivät kolmetuhatta miestä.
Tarunhohtoinen Al-Andalusin valtakunta oli lyöty. 750 vuotta kestänyt takaisinvalloitus, reconquista, oli päättynyt ja Espanja jälleen kristittyjen hallussa.
Vuosi 1492 oli merkittävä toisestakin syystä: samana vuonna muuan Kristoffer Kolumbus törmäsi Uuteen Maailmaan Isabellan rahoittamalla reissulla. Amerikan löytyminen avasi uusia kauppareittejä, joista Granadakin sai osansa.
Vasta 1800-luvun romanttinen kansallisliike löysi Granadan ja sen näyttävän historian. Lopullisesti Granadan historiallinen merkitys tunnustettiin, kun kaupungin oma poika, runoilija Federico García Lorca ja säveltäjä Manuel de Falla nostivat paikkakuntaa kartalle.
Tosin heidän työnsä jäi surullisella tavalla kesken, kun Espanjan sisällissota syttyi 1936.
Garcia Lorca oli tunnettu vasemmistolainen, joka murhattiin ensimmäisten joukossa fasistien toimesta.
Alhambran kukistuttua Ferninand ja Isabel antoivat Granadan julistuksen, jossa korostettiin uskontojen välistä suvaitsevaisuutta – muslimit jopa vapautettiin veroista kolmen vuoden ajaksi. Hyväntahdon eleenä uudet valloittajat saapuivat Alhambraan muslimeiksi pukeutuneina.
Todellisuus osoittautui kuitenkin pykäliä karummaksi. Kaupungin 50 000 juutalaisasukkaalle annettiin neljä kuukautta aikaa kääntyä kristinuskoon tai häipyä. Suurin osa lähti.
Vuoteen 1494 mennessä suurin osa muslimeistakin oli paennut Pohjois-Afrikkaan. Ne, jotka eivät lähteneet, muuttivat asumaan Albaicínin kukkulalle, Alhambraa vastapäätä.
Albaicínissa muslimeja suvaittiin 1500-luvun puoliväliin saakka. Albaicínia pidetään parhaiten säilyneenä vanhana arabikaupunginosana koko Euroopassa
Arabeja on kiittäminen esimerkiksi hienostuneiden kastelujärjestelmien ja silkkipainotekniikan tuomisesta Eurooppaan.
Espanjan kieleen he jättivät yli kahdeksantuhatta sanaa.
