Viinitila Hacienda del Carche ja sijaitsee Murcian maakunnan pohjoisosassa Carche vuoden juurella.
Moderni viinitila on rakennettu parhaista materiaaleista - luonnonkivi, marmori ja puu -, jotka auttavat pitämään täydellisen sisälämpötilan
Käynti vapaasti kerrottuna:
Tapasimme perillä oppaamme Miriam´in ja hän kertoi meille tarinansa viinitilasta ja valmistuksesta. Aloitimme ulkona ja sitten siirryimme sisälle viinisammioiden juurelle. Esittelyn jälkeen siirryimme tynnyripuolelle jossa viinejä säilytetään määräntynlaisessa lämpötilassa ja kosteudessa. Siellä oli valmiiksi katettu pöytä jossa oli pientä naposteltavaa ja saimme myös maistaa erilaisia viinejä. Siinä sitten minglattiin kunnes pöydän antimet loppuivat ja sen jälkeen menimme tekemään ostoksia. Tilalla tehdään myös viinirypäleistä hilloa, oliiviöljyä sekä kolmea erilaista juustoa.
 |
| Viinit on maisteltu |
 |
| Myymälä |
Jatkoimme matkaamme ruokapaikkaamme joka sijaitsi pienessä Abanillan kylässä. Ravintolan nimi oli Posada Casa Pepe. Hyvin pieni ravintola mutta mahduimme sisälle kuitenkin koko bussilastillinen. Ja siitä se syöminen alkoi.
 |
| Posada Casa Pepe |
Bussissa saimme ruksata mitä kukin halusi ottaa eturuuaksi ja pääruuaksi. Kävi kuitenkin ilmi että kaikille kuului ne kaikki eturuuat! Eli pöydissä oli jo valmiina tonnikalasalaattia ja kinkkua juuston kanssa. Sen jälkeen tuotiin kananmunasta ja paksusta valkokastikkeesta tehtyjä kakkuja. Ne oli jollain ihmeen konstilla saatu kuin pieniksi kakuiksi. Seuraavaksi tuotiin iso kupillinen keittoa jossa uiskenteli yksi iso lihapulla. Siinä vaiheessa jo mahat pullisteli monella.
Mutta ei muuta kun taas lautasia pois pöydästä ja tuotiin pääruoka. Melkein kaikki otti lammasta. Minäkin sitä maistoin eka kertaa elämässäni. Lautasella oli kaksi pihviä ja se pienempi oli oikein murea ja maukas mutta se isompi oli vähän sitkeä. Mutta ranskalaiset oli tosi hyviä.
Sitten tuli ne jälkiruokahössötykset. Ensin tuotiin isot kasat viinirypäleitä, koskaan en ole niin hyviä viinirypäleitä saanut. Sitten tuli sellainen joka on täällä nimeltään Flan. Se on jonkilaista vanukasta. Kun tarjoilija sai ne jaettua jokaiselle niin se rupes kantaa sellaisia piippikannuja pöytään joissa oli jonkilaista kahvi-kaakao liköörin tapaista. Sillä oli pilke silmäkulmassa kun kaikki katsoi ihmeissään että mitä sille tehdään. Sitten se näytti mitenkä sen kanssa touhutaan. Eli suu auki ja kannun nokka suuhun mutta suuta ei saa sulkea vaan se kaadetaan suoraan suuhun. Oli siinä naurussa pitelemistä kun se kannu kiersi rinkiä.
No siinä oli se kannutarina. Mutta ei ne sapuskat vielä loppunut. Tuli vielä kahvit ja tarjoilija touhus taas ison kakkuvadin kanssa. Sieltä sitten pyörittiin pois ja eikös vaan ollut tarjoilija vielä ulkona oven suussa iso vati edessään joka oli täynnä pikkuleipiä. Hyvä ettei vielä perään juossut jotain tyrkyttämään.
Oli se mahtava ruokapaikka. Se oli pieni perheyritys, nainen oli kokkina ja mies tarjoilemassa. Hän välillä juoksi pienessä tilassa ja hieno hymy koko ajan päällä. Välillä kävi baaritiskin takana pyyhkimässä hikeä. Tuli siihen sitten loppupuolella pari muutakin ukkoa jotka vähän auttoi tarjoilussa.
Kyllä espanjalaiset ovat mukavia ja hän oli niin iloinen kun menimme hänen ravintolaansa. Annoimme hänelle lautasellisen riksaa kun hän kaikkensa teki meidän hyväksi.
Kyllä espanjalaiset ovat mukavia ja hän oli niin iloinen kun menimme hänen ravintolaansa. Annoimme hänelle lautasellisen riksaa kun hän kaikkensa teki meidän hyväksi.
Tätä ravintolaa voin tosiaan suositella, paras paikka missä olen ollut Espanjassa!
 |
| Erikoinen talo Albanillan kylässä |
 |
| Albanillan kylässä menossa ruokapaikkaan |
 |
| Siveellisemmät sai lasisen nokkakannun mutta ronskimmille annettiin tällainen! |
