- Barcelona, Sagrada Familia

Sagrada Familia

Kirkon nimi merkitsee "pyhää perhettä", ja sen täydellinen nimi katalaaniksi on Temple Expiatori de la Sagrada Família. Pyhäkön rakennustyöt aloitettiin vuonna 1882 arkkitehti Francesc P. Villarin johdolla, mutta vuotta myöhemmin Antoni Gaudí sai vastuun suunnittelusta ja uudisti täysin rakennuksen alkuperäiset piirustukset.

Kirkon rakentaminen on yhä kesken, vaikka rakennustöitä on tehty jo pitkälti toista sataa vuotta. Keskeneräisessä kirkossa järjestetään kuitenkin päivittäin messuja, yleensä kirkon kryptassa. Caudí suunnitteli kirkkoa 40 vuotta, jona aikana kirkko muuttui työprosessina yhä suuremmaksi ja monimutkaisemmaksi. Gaudi muutti lopulta kirkkoon asumaan ja eli siellä erakkona viimeiset elinvuotensa. 
”Minun asiakkaallani ei ole kiire”, tapasi Antoni Gaudí sanoa. Harras arkkitehti puhui tietenkin Jumalasta, kun hän selitti, miksi roomalaiskatolisen Sagrada Família -kirkon valmistuminen kesti niin pitkään.
Suuren arkkitehdin uskon ja luonnonrakkauden innoittama visio on yhtä erikoinen kuin arkkitehti itse. Hän ymmärsi luonnon suosivan kaarevia muotoja suorien linjojen sijaan. Hän huomasi myös, että luonnon rakennelmissa on materiaalina yleensä jotain jäntevää, esimerkiksi puuta, lihasta tai jänteitä. Nämä orgaaniset esikuvat mielessään Gaudí suunnitteli rakennuksiaan noudattaen yksinkertaista periaatetta: Jos luonto kerran on Jumalan luomaa, niin paras tapa kunnioittaa Jumalaa on suunnitella rakennukset hänen töidensä pohjalta.
Caudí tiedosti sen, ettei massiivista hanketta saataisi valmiiksi hänen elinaikanaan.
Yli 12 vuoden ajan ennen kuolemaansa vuonna 1926 hän laati suunnitelmistaan kolmiulotteisia pienoismalleja perinteisten piirustusten sijaan. Vaikka vandaalit tuhosivat monia näistä malleista Espanjan sisällissodan aikana, ne ovat olleet suureksi avuksi Gaudín seuraajille.
Pienoismallien avulla Gaudí ratkaisi kysymyksen siitä, miten hän kykenisi selittämään monimutkaisen rakennuskokonaisuuden muille niin, että nämä pystyisivät jatkamaan töitä hänen kuolemansa jälkeen.

Paavi Benedictus XVI vihki keskeneräisen Sagrada Famílian käyttöön 7. marraskuuta 2010. Kirkko sai samalla basilikanarvon.

Kun työ Espanjan sisällissodan jälkeen 1957 aloitettiin, kirkkoa sodan aikana vaurioittaneet pommitusten jäljet pystyttiin korjaamaan helpommin kuin monet muut Barcelonan taloja kohdanneet iskut.
Francokaan ei ollut rohjennut tuhota kirkkorakennusta maan tasalle.

Se on myös art nouveau -tyylisuunnan ja modernistisen arkkitehtuurin tärkeimpiä saavutuksia koko maailmassa, sekä Gaudín suurin suunnittelutyö, jonka parissa hän teki töitä yli 40 vuotta, aina kuolemaansa, vuoteen 1926 saakka.

Gaudí haudattiin kirkon kryptaan 1926. 

Arkkitehdin jälkeen jättämien monimutkaisten kirkonpiirustusten ja pienoismallien mukaan päätettiin rakentamista pitkän tauon jälkeen jatkaa, vaikka monet pitivät tuolloin hanketta täysin mahdottomana.

Rakentaminen jatkuu yhä. Kunnianhimoisimmat odottavat Sagrada Famílian valmistuvan 2026, kun Gaudín kuolemasta on kulunut sata vuotta ja rakentamisen aloittamisesta 144 vuotta.

Tunnusomaisinta rakennukselle ovat sen kahdeksan korkeaa tornia, jotka edustavat kahdeksaa Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Rakennuksen lopullisessa suunnitelmassa torneja on kahdeksantoista, yksi jokaiselle opetuslapselle, neljä evankelistoille, yksi Neitsyt Marialle sekä keskeisin ja korkein, 172-metrinen torni, joka symboloi Kristusta. Torni ei saa ylittää mittaa koska se ei saa mennä korkeammalle kuin  Luojan luomat vuoret.

Rakennuksessa on kolme sisäänkäyntiä, jotka on koristeltu muun muassa ristiinnaulittua Jeesusta sekä muita raanatullisia henkilöitä esittävin veistoksin.

Etelänpuoleinen sisäänkäynti on nimeltään Gloria (kunnia), läntinen Pasión (Kristuksen kärsimys) ja idänpuoleinen Natividad (syntymä).

Gaudí työskenteli laajasti Sagrada Familiassa ja vähitellen luopui muista teoksistaan keskittyen yksinomaan tähän hankkeeseen.

Kirkon sisäosat ovat valmiit, mutta torneja pitäisi nousta vielä monta lisää – yhteensä 18.
Valmistuttuaan Sagrada Familiaan mahtuu 13 000 ihmistä ja 1500 laulajan kuoro.

Vierailu torneihin tapahtuu ylöspäin hisseillä mutta alas apostolin kyydillä.
Huomaa ostaessasi lippua että tornivierailu ei sisälly normaaliin hintaan vaan lipussa on oltava siitä maininta erikseen.
Jos on kova tuuli tai sade niin ei ole pääsyä torneihin.

Audio-opastus saatavana myös suomenkielellä.

http://www.sagradafamilia.org/es/horarios/

Pohjapiirros http://www.sagradafamilia.org/wp-content/uploads/2015/12/SF_fulleto_digital_CAST.pdf

Kuvien jälkeen tekstiä Caudín elämästä.

Fachada de la Pasión. Mielestäni kirkon etupuoli, vaikkakin tästä tultiin ulos vierailun päätyttyä

Tämä sivu esittää Kärsimystä, Jeesuksen viimeisiä hetkiä ennen ristiinnaulitsemista

Fachada del Nacimiento, Sisäänkäynti

Julkisivu kuvaa Jeesuksen syntymää koostuen kolmesta osasta: Toivo, Lempeys ja Usko.

Caudín tekemä pienoismalli kirkosta miltä sen pitäisi näyttää valmiina.

Tornien rakentaminen jatkuu....

Ihmisiä telineillä

Kuva tornista. Hissillä pääsi 65 metriin ja siitä piti vielä kävellä ylös yksi kerros. Alas mentiin rappuja pitkin.

Lisää kuvateksti

Tälle parvekkeelle en olisi mennyt vaikka olisi päässytkin!

Raput alas tornista, ei huonojalkaisille!

Eri väriset pilarit, mitä tummempaa sen kestävämpää

Näkymä kirkosta kryptaan.

Gaudí syntyi Riudomsissa, Tarragonan maakunnassa Reusin lähistöllä. Hänen isänsä Francesc Gaudí i Serra oli kupariseppä, kuten olivat olleet myös hänen isoisänsä ja isoisoisänsä. Hän sairasti lapsesta asti vakavaa reumatismia, jonka aiheuttamien kohtausten vuoksi hän oli ajoittain liikuntakyvytön. On arveltu, että Gaudín sairaus olisi tehnyt hänestä tavanomaista lahjakkaamman luonnon ja ympäristön tarkkailijan, mikä näkyy myöhemmin hänen arkkitehtuurissaan.

Gaudí muutti 17-vuotiaana Barcelonaan opiskelemaan arkkitehtuuria. Hän asui ja työskenteli Barcelonassa koko elämänsä, ja vain muutamat hänen suunnittelemistaan rakennuksista sijaitsevat sen ulkopuolella. Hän puhui koko elämänsä lähes yksinomaan äidinkieltään katalaania, vaikka se aiheuttikin käytännön vaikeuksia – rakennustyömailla hänen työohjeensa oli usein tulkattava espanjaksi ei-katalonialaisille työmiehille.
Gaudí opiskeli arkkitehtuuria ensin 1869–1877. Hänen opiskeluaikanaan arkkitehtuuria hallitsivat kertaustyylit, ja Gaudí viehättyi etenkin uusgotiikasta ja uusmaurilaisuudesta, jotka jäljittelivät keskiajan espanjalaisia rakennustyylejä. Useimmista kollegoistaan poiketen Gaudí ei kuitenkaan pyrkinyt tyylipuhtauteen vaan loi omalaatuisia kokonaisuuksia muokkaamalla ja yhdistelemällä vapaasti eri tyylipiirteitä. Gaudín omaperäisyydestä kertoo kuuluisa anekdootti: suunnitellessaan tutkintoaan varten hautausmaan porttia hän halusi saada piirustukseensa oikean tunnelman, joten hän lisäsi siihen ruumisvaunut ja hautajaissaaton, jotka hän piirsi paljon huolellisemmin kuin itse portin. Gaudí valmistui arkkitehdiksi 1878, ja koulun johtajan kerrotaan sanoneen Gaudín valmistuessa: ”Olemme antaneet todistuksen joko hullulle tai nerolle. Aika näyttää...”.
Jo opiskeluaikanaan Gaudí työskenteli joidenkin tunnettujen arkkitehtien apulaisena, ja hänen ensimmäinen itsenäinen työnsä olivat Barcelonan kaupungille 1878 suunnitellut katulyhdyt. Valmistuttuaan hän perusti oman arkkitehtitoimiston. Opintojensa päättämisvuonna Gaudí myös tutustui Pariisin maailmannäyttelyssä barcelonalaiseen liikemieheen ja taiteentukijaan,Eusebi Gûelliin, joka myöhemmin tuli tilaamaan Gaudílta joitakin tämän merkittävimmistä töistä.

Gaudín ensimmäiset merkittävät työt olivat kaksi yksityistaloa, Casa Vicens (1883–1888) Barcelonassa ja Casa El Capricho (1883–1885) Kantabriassa Espanjan pohjoisrannikolla. Nämä rakennukset edustavat Gaudín maurilaista varhaisvaihetta. Casa Vicens, kaakelitehtailija Manuel Vicensin kaupunkitalo, muistuttaa ulkonäöltään itämaista satulinnaa pienine torneineen ja runsaine kaakeli-ornamentteineen.

Jo ensimmäisissä töissään Gaudí toteutti improvisoivaa suunnittelutapaa, josta tuli myöhemmin yksi hänen tunnusmerkeistään. Hän ei pannut paperille yksityiskohtaisia rakennuspiirustuksia, vaan ohjasi henkilökohtaisesti rakennustöitä, kehitellen rakennusta pala palalta ideoidensa ja mielikuviensa pohjalta. Casa Vicensin isäntä Manuel Vicens valitti joutuvansa vararikkoon Gaudín päähänpistojen ja rakennustöiden venymisen vuoksi, mutta valmistuessaan rakennus aiheutti Barcelonassa pienen kaakeliarkkitehtuuribuumin, mikä hyödytti suuresti Vicensin kaakelitehdasta.
Casa Vicensin ja Casa El Caprichon ollessa vielä keskeneräisiä Gaudí sai Eusebi Güellilta suuren työtilauksen. Hän sai suunniteltavakseen sekä Güellin kaupunkipalatsin Barcelonan keskustassa että hänen maatilansa porttirakennukset Barcelonan liepeillä. Miljonääri Güell oli vakuuttunut nuoren ja melko tuntemattoman Gaudín kyvyistä ja antoi tämän käyttöön lähes rajattomat taloudelliset voimavarat. Gaudí myös hyödynsi näitä voimavaroja täysimääräisesti, mikä sai Güellin raha-asioiden hoitajan valittamaan: ”Minä täytän Güellin taskut ja Gaudí tyhjentää ne”.
Güellin maatilan porttirakennukset (1884–1887) kuuluvat vielä Gaudín maurilaiseen kauteen. Güellin palatsissa (1886–1888) Gaudí sen sijaan irtautui maurilaisuudesta: palatsin harmaakivinen julkisivu on raskas ja pelkistetty ja muistuttaa italialaista renessanssipalatsia. Pelkistetyn ulkomuodon rikkovat surrealistiset kattorakennelmat sekä abstrakteiksi veistoksiksi muotoillut savupiiput, jotka toistuvat useissa Gaudín myöhemmissä rakennuksissa.
Güellin palatsi on Gaudín tuotannossa siirtymävaihe. Hän hylkäsi rönsyilevät maurilaiset elementit ja siirtyi kohti pelkistetympää uusgotiikkaa. Gaudín goottilaisvaikutteisista rakennuksista ensimmäinen oli Avilan pyhän Teresian nunnakunnan koulurakennus eli Colegio Teresiano (1888–1889) Barcelonassa.
Gaudín omalaatuiset arkkitehtoniset ideat, kallis maku ja kiivas luonne aiheuttivat usein hankaluuksia tilaajien kanssa. Astorgan piispanpalatsia rakentaessaan Gaudí joutui useita kertoja muuttamaan suunnitelmiaan tilaajien vaatimuksesta. Lopulta hän erosi suuttuneena tehtävästään palatsin ollessa vielä keskeneräinen, ja muut arkkitehdit rakensivat sen loppuun hänen suunnitelmiensa pohjalta. Palma de Mallorcan katedraalia restauroidessaan Gaudí ajautui törmäyskurssille tuomiokapitulin kanssa, joka piti hänen ajatuksiaan liian radikaaleina, ja työ jäi kesken. Parhaiten Gaudí työskentelikin Eusebi Güellin kaltaisten, erikoisuutta tavoitelleiden tilaajien kanssa, jotka antoivat arkkitehdilleen vapaat kädet ja runsaasti rahaa.
Gaudí ihaili keskiaikaisen gotiikan muotokieltä, osin koska se liittyi Katalonian mahtavuuden aikaan. Hän piti kuitenkin tyyliä rakennusteknisesti puutteellisena. Erityisesti hän inhosi goottilaisia tukikaaria, joita hän kutsui ”kainalosauvoiksi”, ja hän kehitti omia ratkaisujaan välttyäkseen käyttämästä niitä. Colegio Teresianossa Gaudí käytti ensimmäisen kerran laajasti paraabelikaaria, jotka ovat goottilaisia suippokaaria kestävämpiä, ja Astorgan piispanpalatsissa hän otti käyttöön viistot tukipylväät. Näiden kahden teknisen ratkaisun ansiosta Gaudí saattoi hyödyntää goottilaista arkkitehtuuria tukikaaria käyttämättä.
Gaudí ammensi töihinsä ideoita erityisesti luonnosta ja sen muodoista. Hänen töissään näkee esimerkiksi etanan kuoren spiraalimaisia muotoja (La Pedreran portaikko), puiden oksien ja hedelmien muotoja, ja niin edelleen.
Gaudía pidettiin varsin omapäisenä ja hankalanakin persoonana. Hän saattoi olla itsepäinen ja taipumaton. Asia korostui Gaudín vanhetessa, vuonna 1924 hänet jopa pidätettiin, kun hän oli kieltäytynyt keskustelemasta poliisin kanssa. Gaudí eli hyvin vaatimatonta ja niukkaa elämää. Hän ei koskaan avioitunut mutta huolehti vuonna 1879 kuolleen sisarensa Rosen henkisesti vammaisesta Rosa Egea -tyttärestä tämän koko eliniän.

Antoni Gaudín isä kuoli 93 vuoden ikäisenä vuonna 1906 asuessaan Barcelonassa Gaudín luona. Gaudí koki 1910-luvulla sarjan henkilökohtaisia tragedioita: vuonna 1912 kuoli ainoa elossa ollut sukulainen, hänelle hyvin läheinen ottotytär Rosa Egea. Samoihin aikoihin Gaudí koki työuralla useita keskeytyksiä ja pettymyksiä, ja erityisen raskas isku oli hyvän ystävän ja mesenaatin Eusebi Güellin kuolema elokuussa 1918.

Ollessaan päivittäisellä kävelyllään tulossa Sagrada Famílian työmaalta 7. kesäkuuta 1926 Antoni Gaudí joutui Gran Via- ja Bailen -katujen risteyksessä raitiovaunun töytäisemäksi ja loukkaantui pahasti. Hyvin nukkavierusti pukeutunutta ja koko elämänsä kameraa vältellyttä arkkitehtia ei tunnistettu. Gaudí saatiin viimein kaupunginsairaalaan joidenkin taksien jo kieltäydyttyä kuljettamasta kerjäläiseksi luulemaansa miestä. Gaudí menehtyi vammoihinsa muutaman päivän kuluttua, 10. kesäkuuta. Hänen hautajaissaattuettaan oli seuraamassa tuhansia barcelonalaisia. Antoni Gaudí haudattiin Sagrada Familian kryptaan.

Gaudín töistä seitsemän Gûellin puisto, Gûellin palatsi, Casa Milá, Casa Vicens, Sagrada Família, Casa Batlló ja Colónia Gûell on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon.